Salasanan unohtuminen

Posted on

Joo pahoittelen, että en ole kirjoitellut tässä näin melkein vuoteen. Yritän paremmin muistaa salasani.
Monesti yritin hakea uutta salasanaa, mutta ei onnistunut. Nytkin kävin kaikki salasanat lävitse ja sieltä nyt tällä kertaa hyväksyi. Monesti edellisellä kerroilla se ei oikein onnistunut. Nyt jostakin syystä se onnitus.

 

Noh mitä tässä näin onkaan tapahtunut, että olin joulukuuhun asti Mansikka paikassa töissä. Heti kun jäin työttömäksi jälleen niin jouduin silloin 2017 pitkään karanteeni systeemiin eli seitsemän, kun ennen oli oma vastuu oli viisi.

Maaliskuussa löysin samanlaisen työsopparin miten Mansikka paikka, mutta paikka oli Punainen Risti. Siellä oli kylläkin vain kolmisen kuukkautta. Viisi tuntia päivässä tai kolme päivää kahdeksan tuntia. Tein aluksi viisi ja rapeet ja sitten vasta aloin tehdä kahdeksan tuntisii.
Erittäin mukava paikka, kun saa tustua uusiin kulttuurisiin ihmisiin. Valitettavasti sai myös nähdä tietyn ulkomaalaisen moraalisen asian, että aikaisemmin lähdetään lounaalle ja sen sellaista mitä normi suomalainen ei tee. Siellä kuitenkin on sellainen jakauma työsuhteen paikoihin, että naiset hoitaa vaatetukset paikoilleen ja miehet tekee logistiikka osuuden. Itse suosittelen paikkaa, kun sai olla oma itsensä mitä kovasti työpaikasta sitä et voi olla oma itsensä kanssa. Ei tarvitse kauheasti olla missään työ palkkimaisessa asussa.

 

Heinäkuussa 3. 2017 Lähdin armeejaan. Elikkä olenko edelleen työtön, kun olen vapaaehtoisesti lähtenyt armeejaan näin vanhalla iällä?
Pidän itseni vielä tytöttömänä, koska armeeja ei välttämättä tarjoa työpaikkaa palveluksen jälkeen. Mutta miksi lähdin armeejaan, että voisin sen jälkeen olla parempi työtön joka ei jäisi työttömäksi. Veikkaan kovasti mitä armeeja lupaa siviiliin päästyään ei pidän oikein paikkansa. Nykyään ei pidä mikään paikkansa. Siviliin päästettyä olisi helpompi löytää työ. Ainakin sieltä löytää itsensä. Sitä tutkailessa inttini aikana saan nähdä uusia puoli itsestäni. Ei voisi uskoa, mutta olen ujompi mitä itse olinkaan uskonut ja arkakin. Kova suinen olen aikalailla ehkä liiankin, kun huomaan jonkun asian olevan todella älytön. Siinäkin saa kouluttaa itseäänsä miten otat vastaan käskyt ja muut sellaiset.
Olen nyt ollut melkein yhdeksän kuukautta et vielä kesääkuuhun on vielä matkaa. Olen kuljettaja ja toivon, että hyödyn uudesta ammattistani jonkun verran. Tarkoituksena olisi yhdistää kuljetus ja eläintenhoitajan ammatin, joka pystyy kuljettaa eläimiä (Johon tarvii kaksi ammattipätevyys ja eläinkuljetus luvan). Edes jotain kuljetus hommaa saisi.

 

Yksityis elämässä on ollut pienesti poika draama juttua. Mikään ei mene niin kuin tahtoo. Ei voisi uskoa että miten vaikea on kommunikoida tiettyjen miespuolisten kanssa ja toiset panostavat. Mutta pidän lupauksen yrittäen sen, että armeejana aikana ei mitään miessuhteita. Koska se toisi lisää ohjelmaa elämälleni mitä en juuri nyt kaipaa ollenkaan.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

9 + = 15