Sairaanhoitajan luona työn puolesta

Posted on

Punaisesta ristissä on nähtävästi uutta tapahtunut kun sain tietää, että on hoitaja käynti. Se on työ aikaa vielä. Edellisellä kerralla ei ollut tällaista mahdollisuutta. Nyt oli ja jei. Kiva, että löyty parkki Tampereen keskustaan ja sai maksaa melkein 2euroa parkista. Olipas heti talo todella sokkeloinen. Ilomoittautuminen koneella tai perinteisesti. Ehdottomasti perinteisesti, koska piakkoin niitäkää palveluita ei ole enään?
Nyt kun ollaan hoitajalla niin näytettiin ja kerrottiin melkein kaikista vaivoista mitä on. Unohdin kyllä mainita, että saattaa olla jotain hermoperäistä oireilua vasemmassa puolessa kehoa. Mistä johtuu vasemman jalan ontuminen välillä.
Ihan perus juttu kävi. Kävin myös pitkästä aikaa vaa’assakin ja se oli hirveetä. Ei saisi katsoa vaakaa, koska se vain masentaa ja masentaa. Käynti oli ihan jees ja mukava. Tunnin käynti oli mikä ihmetytti kovasti, että oliko minulla niin paljon vaivoja vai pälpätänkö liikaa?
Sieltä sitten töihin ja tavaroiden oikealle paikoille laittaminen. Alan oppia nyt paremmin liikkuttamaan pässiä. Mutta en saisi olla niin ennakoiva mitä voisi seuraavaksi tehdä. Tee asia siihen ja sitten odota toista tehtävän alkua. Kun muissa taas valitetaan, että miksi et ole oma-aloitteinen. Ilta päivä meni todella nopsaa. Pakkaamista opeteltiin ja kyllä siinä oleva kaksi konetta osaa painaa aikalailla.

Mitä muuten erikoista on tapahtunut on se, että minulla on hoito koira. Espanialainen vesikoira valko ruskea. Koira joka ei kaipaa ekstra huomiota. Syötän ja lenkitän. Toivon tällä tavalla sitten kiloja lähtisi karsiutumaan. Siinä sivussa myös salin käymiset auttaisivat minua. Nyt vain tuntuu siltä, että aikaa ei ole enään ylimääräiselle ollenkaan. Jokainen minuutti ja tunnit ovat mitoitettu tarkasti. Nytkin kärsin huomisesta päivästä ainakin aamu, koska menen näin myöhään ja aikaisin herään koiran lenkittämiseen. Eli öitä.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

95 − 92 =