Adios Posti

Posted on

Se on nyt niin, että tänään oli minun viimeinen työpäiväni Postissa. Siellä oltiin nelisen ja puoli kuukautta töissä. Kivaa oli ja opittiin paljon. Jopa viimeisillä kerroilla opittiin uutta asiaa postin pomo laitteella (ai niin siihen liittybät ohje kirjat jäivät mulle).
Mutta oli haikeeta mennä töihin tänään, vaikka normaali lusmuilu fiiliksellä lähdettiin töihin. Mutta oikeastaan töissä se iski, että nyt ollaan viimeistä kertaa. Jopa reippaasti ja positiivisesti mentiin tiskille kysymään, että miten voisin jättää tavaratni, koska on ilta vuoro ja kukaan esimies ei ole paikalla. Pyysin esimiestä hänen esimieheltään kysyä, että saisin työtodistuksen iltaan mennessä, kun sellaista tarvitaan kelaan ja sen sellaiseen. Ruoka tauolla sain sen. Takaisin tuohon hetkeen niin esimies katsoi tiskin takaa, että mitä ilmeellä. Tarkensin asian, että tänäänhän on viimeinen syyskuu. Minun tietääkseni mitään ei olisi muuttunut, että olisin jäänyt pidemmäksi aikaa töihin. Olin jo oikeastaan jalkani olevalla sairaslomalla päässäni miettinyt ja ajatellut, että syyskuusta pidemmälle en saisi, koska kun polvi menee niin se on sitten finito siihen olevalle uralle. Harmi, että en ehtinyt sanoa hyvästejä niille, joista pidin siellä. Noh esimies sitten huomasikin, että niin muuten onkin, että olisi minun viimeinen kerta töissä. Sitten hän sanoi ohjeet ja selvä mitä tulisin tekemään tavaroille. Mielessäni vain kirosin hieman, että turhaan minä olin pessyt niitä vaatteita, kun ne menee kokonaan uudelleen pesulle.
Sain auton hyvissä ajoin ja lähdin ajelemaan, että tässä olis nyt tää viimeinen ihana reitti vuoro. Kyllä siinä hyvässä pätkässä täytyi soittaa isälleni. Isäkin totesi, että varmaan on haikeat fiilikset. Tulee ikävä ajaa isompia autoja.
POK:sta sain hyvin tavarat kyytiin. Sitten vietiin kahdelle kaupalle missä purkasin ennen kuin hain ruoka toimituksen. Minne vein ruoka toimituksen harmikseen näin vain sen yhden herran paikalla, kun kova tahtoisemman naista en nähnyt. Olihan se miestäkin oli kiva nähdä, koska hänellä oli yllään aina virne. Kiva oli nähdä hänet niin virne kasvoillaan. He hieman harmittelivat minun lähdöstäni ja muutkin heidän asiakkaat myös, jotka olin nähnyt pidemmän ajan. Kyllässä näissä kuussa ehtii kiintyä.
Sieltä sitten takaisin Pirkkalaan ja pakkasin seuraavan kuorma lastin. Tänään oli maanantai niin ei ollut kauheesti tavaraa. Mutta kun yksi paikka oli lisätty tähän kiertoon niin yksi rullakko tuli lisää. Noh sinne meni vain kolme pakettia niin rullakko sai jäädä sinne. Yhden toisen rullakon jätin pois kyydistä. Loppu peleissä oli hyvä, koska oli juuri sopivasti jalka tilaa taka osassa siirellä niitä rullakoita ja nokkakärryt eivät olleet tuhottoman edessä. Hieman ajelin ristiin ja rastiin, koska olin etu ajassa. Mutta kunnolla ennen kuin aloin jakaa smart posteja niin pysähdyin taidekauppaan hakemaan tavaroita. Hänen kanssaan puhuin niitä ja näitä. Hänellekin tuli haikeata. Mukavaa asiastakasta suhde palvelua oli, koska jokaisen sen kauppan kauppiaan kanssa tuli toimeen ja läppää heihettiin hyvin.
Matkan aikana Hapiksesta ja Tesomaasta tuli eniten pakettejea. Myöhemmin osasi odottaa Puutarhasta tulee aina paketteja ja sinne ei voi mennä ollenkaan ilman rullakkoa. Amuri oli pienoinen yllätys. Mutta katsoi taas, että huomenna tiistaina sinne ei mahdu, koska viikonloppuna ei ollut kauheesti tultu hakemaan pakettejaansa. Sitten ihmetellään, että miksi ei saa läheisempää paikkaa haetuksi pakettiaansa.
Tesomaanssa sai nähdä ystäväni kautta saanen tutun niin oli kiva pölpötellä siinä. Mutta kaikkein eniten naurattaa, että jälleen kerran ollessaan Tesomaalla niin sataa. Siellä suunnalla sai aina varautua sateeseen. Kuitenkin osasin tällä kertaa ajaa niin kai, että kovat sateet eivät osuneet.
Pok:iin päin mentäsessä haikeina ajettiin Tampereen keskustassa. Siellä vein yhden firman paketteja ? nurkkaan, jos paketeissa on jotain hassua tai outoa. Mutta yhden firman tavaroilla mennään aina sinne. Heillä on vielä vanhat tavarat käytössäänsä. Kuka oli vuorollaa juuri silloin työpisteenä niin sen esimiesnaisen kanssa juteltiin aina niitä ja näitä. Hänellekin tuli haiketa fiiliksiä, koska yksi etsiväapurinsa lähteen pois. Koska otin paketeista selvää, jos niissä oli jotain ongelmaa. Kaksitoista rullakkoa purettiin heidän lajittelevaksi.
Takaisin ollessa tein sen mitä yleensä vuoroni lopputtua tehtiin. Nyt sen lisäksi tyhjensin kaappini. Olipas paljon tavaraa, mutta kaikki mahtui siniseen laatikkoon. Avaimet kirje kuoreeseen ja adios posti mitä kaikkea uutta opetitkaan minulle.

Tätä kirjoittaessa huomasin päivän vaihtuneen ja se merkitsee sitä, että olen TYÖTÖN jälleen kerran.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

58 − = 56