Pettymyksiä

Posted on

Huomasin juuri viime viikonloppuna, että minut haluttaisiin haastatteluun. Hieman pari päivää lähetystä ajasta vastasin milloin olisi mahdollista päästä työhaastatteluun. Odotin jännittämistä, mutta turhaa mitään vastausta ei tullut. Olin lähettänyt ekalla viikkolla tyttömänä parisen työhakemuksia. Noh ei ole kuulunut yhtään mitään. Isoin pettymys oli DHL firma. Nyt pettymyksien listaan tuli Vantaan Posti.
Myös piti hakea sinne yhteen paikkaan Te-toimiston antamaan sivustoon ja edes sieltäkään ei ole tullut yhtään mitään vastausta. Juuri noihin haluisin päästä töihin ja miksi juuri niihin en pääse töihin mihin tahtoisi päästä.
Nyt täytyy ottaa kai selvää tai tehdä vain uusia löytö paikkoja ja hakuja. Jos löytäisi jotenkin hauskalla tavalla jostakin työpaikan.

Työhakun lomissa olen joutunut myös tekemään tai juosta Kela paperien perässä. Pistää heihin hieman nopeutta, koska kohta pian, jo vaihtuu kuukausi.
Nyt tulee selvittää myös tapaturmasta saaneesta yllätys laskusta. Kun Tapiola vakuutus piti maksaa ne, jotka olivat hankittu ennen kuin päätös päätettiin hylätä. Ei kivoja laskuja maksaa jälkeen päin, kun on sanottu ettei ei ole ongelma.

Ainoa positiivisuus on tapahtunut, että linnun poikasia on syntynyt. Seeprapeippoja. Pieni huolen aihe on se, että pystyykö emo ja uros kasvattamaan niitä, että pelkkä hautumalla ei onnistu kasvattamaan poikasia.


Adios Posti

Posted on

Se on nyt niin, että tänään oli minun viimeinen työpäiväni Postissa. Siellä oltiin nelisen ja puoli kuukautta töissä. Kivaa oli ja opittiin paljon. Jopa viimeisillä kerroilla opittiin uutta asiaa postin pomo laitteella (ai niin siihen liittybät ohje kirjat jäivät mulle).
Mutta oli haikeeta mennä töihin tänään, vaikka normaali lusmuilu fiiliksellä lähdettiin töihin. Mutta oikeastaan töissä se iski, että nyt ollaan viimeistä kertaa. Jopa reippaasti ja positiivisesti mentiin tiskille kysymään, että miten voisin jättää tavaratni, koska on ilta vuoro ja kukaan esimies ei ole paikalla. Pyysin esimiestä hänen esimieheltään kysyä, että saisin työtodistuksen iltaan mennessä, kun sellaista tarvitaan kelaan ja sen sellaiseen. Ruoka tauolla sain sen. Takaisin tuohon hetkeen niin esimies katsoi tiskin takaa, että mitä ilmeellä. Tarkensin asian, että tänäänhän on viimeinen syyskuu. Minun tietääkseni mitään ei olisi muuttunut, että olisin jäänyt pidemmäksi aikaa töihin. Olin jo oikeastaan jalkani olevalla sairaslomalla päässäni miettinyt ja ajatellut, että syyskuusta pidemmälle en saisi, koska kun polvi menee niin se on sitten finito siihen olevalle uralle. Harmi, että en ehtinyt sanoa hyvästejä niille, joista pidin siellä. Noh esimies sitten huomasikin, että niin muuten onkin, että olisi minun viimeinen kerta töissä. Sitten hän sanoi ohjeet ja selvä mitä tulisin tekemään tavaroille. Mielessäni vain kirosin hieman, että turhaan minä olin pessyt niitä vaatteita, kun ne menee kokonaan uudelleen pesulle.
Sain auton hyvissä ajoin ja lähdin ajelemaan, että tässä olis nyt tää viimeinen ihana reitti vuoro. Kyllä siinä hyvässä pätkässä täytyi soittaa isälleni. Isäkin totesi, että varmaan on haikeat fiilikset. Tulee ikävä ajaa isompia autoja.
POK:sta sain hyvin tavarat kyytiin. Sitten vietiin kahdelle kaupalle missä purkasin ennen kuin hain ruoka toimituksen. Minne vein ruoka toimituksen harmikseen näin vain sen yhden herran paikalla, kun kova tahtoisemman naista en nähnyt. Olihan se miestäkin oli kiva nähdä, koska hänellä oli yllään aina virne. Kiva oli nähdä hänet niin virne kasvoillaan. He hieman harmittelivat minun lähdöstäni ja muutkin heidän asiakkaat myös, jotka olin nähnyt pidemmän ajan. Kyllässä näissä kuussa ehtii kiintyä.
Sieltä sitten takaisin Pirkkalaan ja pakkasin seuraavan kuorma lastin. Tänään oli maanantai niin ei ollut kauheesti tavaraa. Mutta kun yksi paikka oli lisätty tähän kiertoon niin yksi rullakko tuli lisää. Noh sinne meni vain kolme pakettia niin rullakko sai jäädä sinne. Yhden toisen rullakon jätin pois kyydistä. Loppu peleissä oli hyvä, koska oli juuri sopivasti jalka tilaa taka osassa siirellä niitä rullakoita ja nokkakärryt eivät olleet tuhottoman edessä. Hieman ajelin ristiin ja rastiin, koska olin etu ajassa. Mutta kunnolla ennen kuin aloin jakaa smart posteja niin pysähdyin taidekauppaan hakemaan tavaroita. Hänen kanssaan puhuin niitä ja näitä. Hänellekin tuli haikeata. Mukavaa asiastakasta suhde palvelua oli, koska jokaisen sen kauppan kauppiaan kanssa tuli toimeen ja läppää heihettiin hyvin.
Matkan aikana Hapiksesta ja Tesomaasta tuli eniten pakettejea. Myöhemmin osasi odottaa Puutarhasta tulee aina paketteja ja sinne ei voi mennä ollenkaan ilman rullakkoa. Amuri oli pienoinen yllätys. Mutta katsoi taas, että huomenna tiistaina sinne ei mahdu, koska viikonloppuna ei ollut kauheesti tultu hakemaan pakettejaansa. Sitten ihmetellään, että miksi ei saa läheisempää paikkaa haetuksi pakettiaansa.
Tesomaanssa sai nähdä ystäväni kautta saanen tutun niin oli kiva pölpötellä siinä. Mutta kaikkein eniten naurattaa, että jälleen kerran ollessaan Tesomaalla niin sataa. Siellä suunnalla sai aina varautua sateeseen. Kuitenkin osasin tällä kertaa ajaa niin kai, että kovat sateet eivät osuneet.
Pok:iin päin mentäsessä haikeina ajettiin Tampereen keskustassa. Siellä vein yhden firman paketteja ? nurkkaan, jos paketeissa on jotain hassua tai outoa. Mutta yhden firman tavaroilla mennään aina sinne. Heillä on vielä vanhat tavarat käytössäänsä. Kuka oli vuorollaa juuri silloin työpisteenä niin sen esimiesnaisen kanssa juteltiin aina niitä ja näitä. Hänellekin tuli haiketa fiiliksiä, koska yksi etsiväapurinsa lähteen pois. Koska otin paketeista selvää, jos niissä oli jotain ongelmaa. Kaksitoista rullakkoa purettiin heidän lajittelevaksi.
Takaisin ollessa tein sen mitä yleensä vuoroni lopputtua tehtiin. Nyt sen lisäksi tyhjensin kaappini. Olipas paljon tavaraa, mutta kaikki mahtui siniseen laatikkoon. Avaimet kirje kuoreeseen ja adios posti mitä kaikkea uutta opetitkaan minulle.

Tätä kirjoittaessa huomasin päivän vaihtuneen ja se merkitsee sitä, että olen TYÖTÖN jälleen kerran.


Hyvän karman loppu?

Posted on

Sain syykuuksi yhden kauden lisää töitä Postista. Olin todella iloinen, vaikka sen toinen työ mahdollista työtä kuin vasta tammikuun puolelle.
Nyt olisi haastattelu tulossa DHL Vantaalle ja onneksi sen voi tehdä Tampereella mikä helpottaa todella paljon. Yritän vain olla näyttämättä sen, että on sattunut pieni työtapa turma. Se ei veisi minut kankkula kaivoon ja siitä syvälle masennukseen.

Elikkä olin juuri kirjoittanut kaksi viikkoa sitten uuden sopparin. Samana päivänä töissä polvilumpio lähti hieman paikalta, mutta vetäisi siteet siitä vierestä pilalle ja nyt polveeni sattuu. Ihan käsittämättömästä tilanteesta kuin pelkästä kävelystä ja tavaran noukkmisen ja kääntyminen takaisin autolle niin siinä kohtaan kuului mulahdus, kun se muljahti. Seuraavana aamuna terkkariin ja sitä rataa, siitä sitten saikulle.
Nyt on ollut kaksi viikkoa saikussa ja tässä ajassa. Oltu kahdesti normi lääkärissä ja sitten orttopeediolla (en muista miten se sana oikein kirjoitettiin) sekä rötkenissä. Rötken oli puhas, mutta ortopeedikon mukaan pitää mennä fyssariin 4-6 kertaa. Eilen perjantaina mehiläisestä terveyden huolto soitti ja kysyi, että oletteko varmoja et voisitte mennä ti töihin? Joo, kai voin mennä, koska tuun hulluksi kotona makaamisesta. Kyllä minä yritän kestää kipuja. Polvilumpion tuen sain ja se sattuu aivan hirveesti, jos pidän sitä kuus tuntia. Eli normi työ on sitä 8h niin kyllä olla polven kanssa kuumissaan ja :ssssss tyyliä. Olisiko kuitenkin hyvä jos menisin lääkäriin vielä maanantaina. Elikkä tulevana maanantaina menen lääkärille kuuntelemaan olenko kunnossa.

 

Samana päivänä on myös neuvolassa käynti, jonka itse hoitajakin on unohtanut. Sain ajan, mutta samalla sain tietää et pitäisi tehdä kolmekymppiset naisten tutkimukset ja siitä en ole saanut mitään tietoo. Kysyin yhdeltä kaverilta, joka myös täytti tänä vuonna kolmekymppiset niin hänkään ei ole saanut mitään lappusta kotiin, että täytyy mennä antamaan näytteitä. Hmmm mikä tässä on oikein kysymys. Onko posti hukaissut paperit vain Suomen terveyshuolto nyt unohtanut meidät uudet kolmekymppiset?


Kesätyö lopuillaan

Posted on

Kesä on jo lopuillaan, kun katselee kellertäviä lehtiä alkavan jo syntyä. Niin myös minun kesätyöni Postissa. Mukavaa on ollut ja tuntuu siltä, kuin kesä olisi mennyt heiluen ohi. Enään kolmisen viikkoa ainakin sopparin mukaan on töitä.
Mitä puhuin edellisen kerran siitä tornarista niin se on pidellyt aika hyvin paikkansa. Meistä kesätyöntekiöistä on valittu tietty porukka. Minua ei siihen kuulu, vaikka en tiedä asiasta. Minulla on sellainen tunne, että en voi jatkaa Postissa. Minulle ei ole sanottu, että pääsenkö vai ei. Mutta ketkä pääsisivät pidemmäksi aikaan töihin niin ne valittiin jo. Yleisesti, keitä työpaikka ottaa heille ilmoittaa ensimmäisenä. Kun minulle ei ole kerrottu juuta tai jaata niin se menee yleensä ei sanomiseksi. Minua kyllä ärsyttää se, että he eivät tule sanomaan asiaan, kuin minun pitäisi juosta työn lisäksi esimiesten perässä. Vaikka minulla on ilta vuoro niin kyllä siinä lounas taoalla ehtisi tulla sanomaan.

Työn lisäksi on ehtinyt ottaa pienesti aurinkoa. Yhtenä viikonloppuna minulla paloi selkä kahden päivän pari tunnin nurmikn leikkaamisesta. Ei enään tarvitse mennä eteleen ottamaan aurinkoa.


Tornari

Posted on

Elokuulle asti olen töissä Postissa ja katsoo mitä sitten käy. Toivoisin, että saisin jäädä postiin, mutta tuntuu siltä et moni muukin haluaa jäädä ja ovat parempia minusta. Ainakin minusta tuntuu siltä, että jään taas varhoihin alle, josta kukaan ei huomaa minua ollenkaan. Millä tavalla voisin tehdä sen vaikutuksen, että pääisisin töihin sinne pidemmäksi aikaa? Miten muut onnistuvat siltä?
Nyt on kuitenkin alkanut kuulla, että haluatko jatkaa Postissa et varmaan pökkäävät jäätä sormelle mitä mahiksia heillä olisi myös jäädä sinne. Itse en ole päässyt näkemään isointa pomoa, että voisin tehdä vaikutuksen hänelle, että minulla olisi tahtoa jäädä. POK:ssa yhden naisen kanssa olen jutellut ja ottanut asioista kiinnostusta. Siitä hän on ainakin kiitollinen todella paljon. Tietyllä tavalla se antaa voimia, että olen omana itsenä ja kysyn. Mutta eilen olin laittanut lapun, että yhteen firmaan tarvii sinisiä boksena niin se meni tuhka tuleen ja se varmaan sai minusta yhden negatiivisen kuvan minusta. Noh päätin, että otan itse sellaisen mukaan jokaisella kerralla laatikon niin sitten saan kirjekuoret kanniskellun laarissa enkä irallisena.
Yksi naispuolinen kesätyöntekijä sai hyvät arviot yhdeltä vakkari mieheltä, että suosittelee häntä pomolle et hän jäisi. Mutta hän ei ole työskennellyt ollenkaan edes minun kanssa oikein kunnolla eikä kauheasti muittenkan kanssakaan. Hieman tuntuu epäreilulta, mutta samalla loistava luoda pahan enteisen simene kasvamaan ajatukissani.

Jollakin tavalla minun vaistoni sanoaa, että en saisi paikkaa ja olen tässä miettinyt milloin jaksaa kirjoitela työhakemuksia jälleen kerran. Kun jaksaa niin täytyy muuta tehdä mikä hieman ärsyttää minua. Ei kyllä jaksaisi tehdä ollenkaan niitä työhakemuksiaa, koska en kuitenkaan saa mitään haastatteluakaan. Ainakastin teen, että tiedän et olen ainakin tehnyt sen. Ennen kuin saisin työ paikan niin olen varmasti kuukauden työtön ja tappelen niiden KELA papereiden kanssa.

Töissä on kiva olla. Lapsien kanssa enemmäkseen hauskinta olla. Tuttuja näkee matkalla. Tiettyihin paikkoihin, kun käyn niin on saanut tietynlaisen kontaktin. Ne jaksavat pitämään työstä hyvin kiinni.


Posti

Posted on

Kyllä pääsin postiin töihin. Olen kesäkuun asti koe ajalla ja jos se menee hyvällä niin töitä löytyy elokuun viimeiselle päivälle
Yllättävän kivaa hommaa, mutta todella raskasta. Olen hieman hidas ja köykeä, mutta kai sitä ajan mittaan oppii. Olen kyllä huomannut, että olen hieman kömpelö. Ajamisesta nautin todella paljon ja se tapahtuu niin luonnollisesti, jopa peruuttaminen onnaa vaikka sitä kohtaa eniten pelkäsin. Sakon saamisesta pelkään kyllä saada, mutta jätä samoille pakoille minne ohjaakin jättää niin ei kyllä pitäisi saada, jos en ole niin huono onninen ihminen.
Valitettavasti sieltä löytyy yksi armeejan ajoilta samasta yksiköstä tuttu kuski. Moikataan, mutta ei olla kauheasti tekemisessä toistemme kanssa mikä on todella hyvä asia.
Muuten olen todella paljon pitänyt työpaikasta. Vanhemmat ihmiset ovat ystävällisempiä, kuin nuoremmat. Se on kai perus settiä jokaisessa työpaikassa? Kivoja ovat muut kesätyöntekijät, en ollut ainoa naispuoli joka oli valittu tehtävään (yhtä lailla pieni ja pyöreä, kuin minä). Pitkiä päiviä. Ma ja Pe ovat helpommaista päästä. Ti ja Ke ovat tuskaisemmasta päästä ja siinä kohtaan aika ei ole minu ystäväni.

Huomenna töihin ja viikonloppuisin vapaalla. Ainakin tässä yhden ja vähät päälle kuukauden teen samaa linjaa. Aloin miettiä, että teenkö koko kesän samaa linjaa?


Posti ja pientä mietintää

Posted on

Monien hakemuksien laittojen jälkeen Postista vastattiin. Sieltä sain kesätyöpaikan, vaikka omasta mielestäni haastattelu meni päin seinään. Se olisi toukokuusta syyskuun alkuun.
Sieltä yhden lapun täytyi työstää ja lähettää s-postina. Pienesti sotu tunnuksen lähettäminen s-postinen mietityttää, koska muistaakseni minulle on sanottu, että niin ei saisi tehdä. Joku voisi ryövätä sen, joka on tietotekniikan nero.
Myös sekin jännittää ylipäätäänsä, että tulenko pärjäämään Postissa. Asioita kertaa joka päivä melkein, kun asia varsinkin mainitaan.
Isosti myös pohdin, että lähdenkö ottamaan ja hakemaan kesätyötä. Onhan se parempi, kuin mitään töitä. Vaikka tässä menettää vuoden työttömyyden putken, kun tuon jälkeen täytyy kertätä uudelleen. Uudelleen täytyy kerätä, että saisi palkkatukea 100%:sti. Kun otan vastaan niin saan hieman eläkekertymää, vaikka se on tosi alhaalla mitä voi olla.

Kesätyön jälkeen olisi pientä aatosta hieman muuttaa työnperässä. Postissa ollessa soittaisi vasta silloin pari paikkaan, jos sieltä saisi vakituisempaa paikkaa kuorma-auto hommia. Muutto paikka olisi Akaa tai Pieksanmäki.Saisi kaikissa asioissa aloittaa puhtaana? Se sitten kesän puolessa välissä tiedotetaan.

Eläinkuljetuksesta hieman tietoo, että sen saan vasta kun olen tehnyt tuotantolinnuista kurssin. Sitten vasta voin hakea luvalliset lappuset. Toivottavasti Jessica Walanderin kirjeet eivät tulisi minun osoitteeni.


Haastatteluita

Posted on

Tässä näin on ollut nyt melkein kaksi haastattelua. Huomenna olisi toinen ja yksi edellisellä viikolla meni piparin alle. Kun piti mennä juuri haastatteluun, mutta se ei oikein onnistunut kun autostani sammui akku. Ehkä hieman minun syytäni, kun akku oli niin vanha. Ennen kaikkea se, että akku ei lähtenyt mitenkään. Kunnes saatiin jonkun verran latinkia akkuun niin oli sitä ennen pakko soittaa, että en pääse haastetteluun. Mihin minä jätin numeron niin olikin väärä, vaikka juuri siihen numeroon soitettiin työhaastetteluun. Omituista hieman? Sitten sanottiin he soittavat myöhemmin uuteen töyhaastetteluun ja oli erittäin ystävällistä soittaa, että ei pääsekkään paikan päälle akun lyyhistymisen takia.
Noh akku toimi melkein viikon ennen kuin meni taas konkkaan. Tässä kohtaan piti todeta et akussa oli jotakin ongelmaa. Edellisellä kerralla oli kuitenkin unohtunut pyyhkiät päälle. Fiksu minä. Nyt tällä kertaa kirjaston parkki alueelle autoni sammui. Soitin naapurille, että voisi auttaa minua. Mutta se ei oikein toiminut vaikka mitä se teki. Lopuksi oli pakko soittaa hinuri ja viedä auto korjaamon pihalle. Se koko yö oli hirveän alaston olo. Seuraavana päivänä piti mennä palkkatuki työhöni SPR:n. Kaverin autoa sain lainatuksi.
Viikko menee eikä kuullu yhtään mitään. Se jäi siihen. Elekta oli muistaakse paikan nimi ja vuokra firma.

 

Ratina rekry päivä oli ja se oli todella siistiä. En oikeastaan mitää hyvää saanut aikaiseksi, kuin idean muuttaa Iisalmeen tai ainakin sinne suuntaan, että voisi saada kesäksi edes kesätöitä. Ainakin Iisalmessa olisi että saisi 100euroo kuussa vuokra mikä on todella koukuttava. Maaseutu minua enemmänkin kiinnostaa.Sellaisia suunitelmia hieman luikkoo, koska pitää asiaa ottaa enemmän tietoa.

 

Eilen seitsemän aikoihin soitettiin ja olisi töitä Nokialla lounasravintolassa. Kokkin hommia ja pientä kuljetus cateringin alaa. Sinäänsä se olisi siistiä, vaikka ala ei olisi ihan minun juttuni. Soittaja oli katsonut minun CV:tä työkkärin sivustoilta ja tykästynyt siihen, että olin käynyt armeejan kuljetus puolen. Kuljetus puoli oli kiinnostavin osuus, mutta ruoan puoli ei sinäänsä. Mutta ennenkaikkea minua nyt hieman mietityttää, kovasti on se kannattaako ottaa paikka. Nokia ei ole kauheen kaukana ja jossain vaiheessa voisi sinne myös muuttaakin. Eniten minua pelottaa, että jos otan niin saanko kenkää alku metreillä. Mikä taas tuo minut uudelleen työttömän kierteelle. Sitten työttömyys prosessi täytyy taas aloittaa kokonaan alusta. Kun on ollut vuoden työtön kohta puoliin niin kun olis se vuosi lisää niin pääsisi sitten taas parempia palkkatuki suhteita. Siitä olen kylläkin iloinen, että paikka kunta ei ole Helsinki. Jännittää kyllä että mitä teen huomenna, että menenkö jotakin lupamaan mitä en pysty pitämään.

Huomenna Manssikkapaikka soittaa siitä, että miten pidettäisiin ruokakurssin oppi juttuja. Mutta tuleeko siitä mitään, jos minä hyväksyn tuon työn?
Miten käy myös eläinkuljetuskortinkin saamisessa ja ammattipätevyyteni päivittämisessä.

Sen ainakin vain tiedän, että Crimsonin yhteistyö on päättynyt. Se palvelu oli hyvä ja toivoisin sellaista, koska se auttaa jaksamaan hakea niitä työpaikkoja ja antaa pientä avaruuttakin asiaa.


Sairaanhoitajan luona työn puolesta

Posted on

Punaisesta ristissä on nähtävästi uutta tapahtunut kun sain tietää, että on hoitaja käynti. Se on työ aikaa vielä. Edellisellä kerralla ei ollut tällaista mahdollisuutta. Nyt oli ja jei. Kiva, että löyty parkki Tampereen keskustaan ja sai maksaa melkein 2euroa parkista. Olipas heti talo todella sokkeloinen. Ilomoittautuminen koneella tai perinteisesti. Ehdottomasti perinteisesti, koska piakkoin niitäkää palveluita ei ole enään?
Nyt kun ollaan hoitajalla niin näytettiin ja kerrottiin melkein kaikista vaivoista mitä on. Unohdin kyllä mainita, että saattaa olla jotain hermoperäistä oireilua vasemmassa puolessa kehoa. Mistä johtuu vasemman jalan ontuminen välillä.
Ihan perus juttu kävi. Kävin myös pitkästä aikaa vaa’assakin ja se oli hirveetä. Ei saisi katsoa vaakaa, koska se vain masentaa ja masentaa. Käynti oli ihan jees ja mukava. Tunnin käynti oli mikä ihmetytti kovasti, että oliko minulla niin paljon vaivoja vai pälpätänkö liikaa?
Sieltä sitten töihin ja tavaroiden oikealle paikoille laittaminen. Alan oppia nyt paremmin liikkuttamaan pässiä. Mutta en saisi olla niin ennakoiva mitä voisi seuraavaksi tehdä. Tee asia siihen ja sitten odota toista tehtävän alkua. Kun muissa taas valitetaan, että miksi et ole oma-aloitteinen. Ilta päivä meni todella nopsaa. Pakkaamista opeteltiin ja kyllä siinä oleva kaksi konetta osaa painaa aikalailla.

Mitä muuten erikoista on tapahtunut on se, että minulla on hoito koira. Espanialainen vesikoira valko ruskea. Koira joka ei kaipaa ekstra huomiota. Syötän ja lenkitän. Toivon tällä tavalla sitten kiloja lähtisi karsiutumaan. Siinä sivussa myös salin käymiset auttaisivat minua. Nyt vain tuntuu siltä, että aikaa ei ole enään ylimääräiselle ollenkaan. Jokainen minuutti ja tunnit ovat mitoitettu tarkasti. Nytkin kärsin huomisesta päivästä ainakin aamu, koska menen näin myöhään ja aikaisin herään koiran lenkittämiseen. Eli öitä.


Suunitelma taas muuttuu

Posted on

Olen ollut nelisen päivää Punaisessa ristissä palkkatuella, mutta olen huomannut tässä näin et ihan vastaa minun ajatukseen mitä pitäisi toivomuksia. Ihan erilaista mitä toivoin ja nyt hieman pettyneenä menen tekemään hommiani. Tänään törmäsin Outiin nimiseen työn henkilöön, joka yllättyi nähdessään minut. Noh siinä puhuttiin ja hän sanoi ihan suoraan, että mene kunnolliseen paikkaan palkkatuella ja näytät et oot hyvä et pääset töihin sitten sinne. Nähtävästi minun täytyy tehdä niin, koska en halua heittää kattoo tämä palkkatuen mahdollisuuden. Vielä on jonkun verran 100% palkkatukea. Sitten se sitten laskee 50% mikä vähentää saada mahdollisuuksia.
Tässä näin pitäisi uudestaan lukea eläinkuljetus kokeisiin, koska se jäi kahdella pinnalla vajaaksi. Taksi juttu on jäänyt hieman sivuun, mutta olen siihen lukenut jonkun verran.
Nyt etsin työpaikkaa joka voisi ottaa minut palkkatuella ja toivoa, että saisin jäädä sitten normi palkalla sinne.

Et tälläi alkoi minun uusi vuosi 2019. Toivottavasti teillä suunitelmat ja asiat ovat mallikkaammat, kuin minulla. Olihan tämä kuitenkin hieman omaa ajattelemuuttani. Tammikuu olen vielä palkkalla ja jos sen jälkeen saa keskeytyksi työmarkkinatuki systeemiin työkkärisi niin se olisi ihan hyvä. Pitää olla jotain tekemistä päivässä. Silloin palkkatukea ei menisi. Mutta tätä paperi sotku Kelaan kanssa pelkään hieman, koska se on sitten juoksemista toiseen ja sinne. Hieman sama asia myös TE-toimoiston kanssa, koska nyt kunnastani pistettä ei ole enään mikä harmittaa minua kovasti. Yritän saada kuitenkin yhteys henkilöön, joka oli omassa paikka kunnassa.